Viime yönä se sitten iski; The Hammassärky. Eikä mikään auttanut, ei tablettien napsiminen, lukeminen, posken hautominen sen enempää kylmällä kuin kuumallakaan. Yö meni valvoessa, aamun koitteessa sain sitt hetken nukuttua. Ja päivällä kipu vaan jatkui. Ja minä kun en tämän fobiani kanssa voi mennä hammaslääkäriin.. Päivän kärvistelin ja luin mielessäni hoosiannaa ja hallelujaa, mutta mikään ei auttanut. Luuri käteen ja lekurille puhelu. Tarkistusaika reilun viikon päähän ja hoidot, kevyt humautuksessa thank god, sit elokuulla. Mutta kipu.. Jyskyttää ja jomottaa, vihloo niin ettei mitään muuta voi ajatella. Onneksi äidit on kuitenkin keksitty! Oltiin taas koko konkkaronkka viikonlopun ostoksilla, kun äiti sit ehdotti, et pysähdytään hammaslääkärin luo ja kysytään, että eikö mitään vois nyt tehdä ilman että oikeesti tehdään. Liekö olin niin tuskaisen näköinen vai mitä, mut iki ihana lääkäri kirjotti penisilliinikuurin, jolla tulehdus pitäis nyt sit laantua. Eikä nyt just koskekaan kovin. Vähän vaan juilii..

Pelottaa kamalasti se hammaslääkäriin meno, mut ei tää näinkään voi jatkua. Hampaat vaan reikiintyy ja reikiintyy, kohta koskee useampaan kuin yhteen hampaaseen. Onneksi kai pääsen siinä kevyt nukutuksessa sit hoidettavaksi, silon pitäis kerralla saada koko purukalusto kuntoon. Hinta vaan hirvittää, mut kaipa sitä vois rahansa huonompaankin laittaa kun omaan terveyteensä?

Jepulis vaan, nyt tää täti lähtee koettamaan saisko tässä huushollissa ens yönä nukkua. Jos itsellä ei koskis hampaaseen, koirista kukaan ei olis kipeänä, mieskään ei eikä edes neiti Nöppöselle pukkais mahanpuruja eikä hampaita niin mahdollisuudet nukkua ees kohtalaiset unet on jo aika korkealla! Johan tässä on erinäisten sairauksien/kipujen ym kanssa valvottukin viikon verran joka yö enemmän ja vähemmän. Nappaan varmuudeksi vielä tabuja naamariin ja sit zzzz...

Satu kera kivistävän hampaan