Täällä taas.. Ihme kyllä kerrankin näin päiväsaikaan. Yleensä ainoa rauhallinen ja vapaa hetki on keskellä yötä ja vieläpä keskiyön toisella puolen. Neiti Nöpönenä on nukkumassa ja Isäntä taas kerran jossain, joten käytän hyödyllisesti tän vapaa-ajan.

UusiElämä ei oo alkanut mitenkään hyvin, siis ei oo alkanut ollenkaan. Aina tulee jotain, mikä sotkee kaikki mun hyvät suunnitelmat. Tai sit se on vaan motivaation puutetta. No, tällä kertaa se mikä sotki oli Neitin neuvolakäynti. En jaksa käsittää, miksi me siellä koko ajan ees ravataan. Se ylimääräinen käynti oli sitä varten, kun oli niitä ongelmia anopin kanssa, mut mä luulin, et se on sillä hyvä ja sit palataan takasin normaalin käyntirytmiin. Niin eikö mitä, nyt oltiin jo toisen kerran kuukauden sisällä ja kappas vaan, kahden viikon päästä mennään taas. Vituttaa, sanalla sanoen. Neitillä oli paino laskenut edellisestä punnituksesta 65g. On syönyt huonosti, luultavasti johtuu siitä. Se idiootti terkkari ei mitannut ollenkaan pituutta, olishan se huono painon kehitys voinut johtua myös siitä, että pituutta olis tullut enemmän. Mut nyt ei oo mitään tietoa siitä, että oliko Neiti siis kasvanut ollenkaan vai ei. No, laitoin lapsirukan lihotuskuurille, annan vähän öljyä ruoan seassa ja houkuttelen syömään. Eiköhän se sillä korjaannu. Pakko on tehdä jotain, muuten se anoppi kohta oikeasti soittaa sinne lasten suojeluun ja sosiaalitoimistoon ja herra tietää minne.. Hullu nainen.

Nyt en ookkaan viime kertaisen ripityksen jälkeen ollut missään yhteyksissä anoppiin. Isännälle sanoin, että voi uskoa, etten aio enää ikinä vapaaehtoisesti mennä anopin luo kuuntelemaan haukkuja ja huutoa, vallankin kun niihin ei oo ees mitään järjellistä syytä. Enkä ole käynyt enkä vastaa puhelimeenkaan ja hyvin on mennyt. Ihanaa, kun ei tartte koko ajan pelätä, et se tulee käymään ja alkaa taas valittaa kaikesta ja järjestellä paikkoja uuteen uskoon. Tämä on kuitenkin minun koti, ja tänne ei tartte vieraiden tulla muuten kuin kylään. Sisustaa tahdon kotini itse..

Simona sammakolla on varmaan joku kipu niissä jaloissa. En siis tiedä varmaksi, mut se on vähän sellainen jäykän oloinen. Täytyy varata sille aika eläinlääkäriin, että tutkisivat ne jalat. Jos niille vaikka vois tehdä jotain. Koira on kuitenkin vielä nuori, vasta 2,5 vuotias, joten sillä on vielä monen monta vuotta hyvää ja aktiivista elinaikaa jäljellä.

Eilen käytiin taas mummon luona ja käytiinpä vähän kävelemässäkin. Rytmiskin (siis kaikki koirat yhdessä) oli mukana ja kaikki jaksoi hyvin lenkin kävellä, tietty Rosaa nyt vähän läähätytti, mut se on ihan normaalia. Rannassakin kävästiin, koirat ei uineet, mutta kävivät kuitenkin aika syvällä kahlaamassa. Äitin pienet kullan muruset ne on...

Huomenna olis tarkoitus lähteä enon mökille ja olla ihan yötäkin. Isäntä ei tietty lähde, mut mä, Neiti, Rytmis ja mummo+Enukka, eno ja sen vaimo lähdetään huomenna. Serkkuneiti ja Pauli tulee sit perjantaina käymään. Ja perjantaina meidän poppoo tulee kans sieltä kotiin, mummo varmaan vielä jää sinne toiseksikin yöksi. Meidän pitää tulla sillon pe-iltana, kun Enukka tulee kyydissä. Se ei kuulemma missään tapauksessa suostu jäämään sinne enää sillon. On päästävä kavereiden kanssa kaupungille. Tietäähän sen tietty tossa iässä.. Mä en takuulla olis lähtenyt ees siksi yhdeksi yöksi sinne. Mut niistä ajoista on jo kauan, 9 vuotta.. Oi niitä aikoja..

Eilen lohkesi hampaasta iso pala irti.. Tuntuu inhottavalle, mut ei onneksi koske. Olis ehkä pitänyt varata aika sinne hampilekuriin jo ajat sitten, mut eihän sitä ikinä saa mitää aikaiseksi ennen kuin on ihan pakko. Maanantaina olis aika sinne tarkastukseen. Pelottaa jo nyt, vaikka tiiän, ettei siellä tehdä mitään.. Ihmismieli on omituinen.

Nyt lopettelen tältä erää. Pitänee painella kauppaan ja eiköhän tuo Neitikin kohta jo uniltaan nouse.

Satu